sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Paras pizzataikinani ja pari kaljaa


Meillä on Munkkisaaressa joka perjantai pizzaperjantai, jossa pizza tehdään alusta asti itse taikinaa ja (välillä) kastiketta myöten.

Koska teen tämän pizzahomman melkein joka perjantaina ja koska skidien täytteet ovat joka viikko täysin samat(margarita), etsin jännitystä elämääni metsästäen sitä täydellistä pizzataikinaa ja kastiketta. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että jauhot ovat hyvin suuressa roolissa hyvän taikinan onnistumiseen. Ja aika.Kastikkeessa taas tärkeää on että se on hapanta ja mehevää.






Sain kokeiluun juuri pizzataikinan tekemiseen luotua jauhoa ja se on mullistanut pizzataikinani. Ei siheen sitten muuta tarvittu.Tällä jauholla saa hyvää sekä italialaistyyppisen rapean ohuen pizzapohjaan että vähän paksumpaan jenkkityylisen pizzan pohjaan. Itse muuten tykkään vaivata taikinan ja uskon edelleen siihen, että niin tulee parempaa, mutta tiedän että kaikki eivät ole samaa mieltä. 

Näin meillä tämä pizzataikina tehdään(1 pellillinen tai kaksi pyöreää):

Pizzapohja:
2,5 dl vettä
1/2 pkt tuorehiivaa
1 rkl sokeria
Ripaus suolaa
Noin 6 dl jauhoja
3 rkl öljyä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää sokeri ja suola. Vaivaa jauhot taikinaan kunnolla, sekoita öljy. Anna kohota lämpimässä paikassa ainakin puoli tuntia(meillä käytetään kohottamiseen uunia, joka ei ole päällä). 

Pizzakastikkeeni

1 sipuli pienittynä
3 kynttä valkosipulia putsattuna ja pienittynä
Oliiviöljyä paistamiseen
1 rkl makeaa paprikajauhetta
1 prk tomaattmurskaa 
2 rkl tomaattiyrettä
1/2 dl parmesanjuustoa raastettuna
1 rkl palmusokeria (tai muuta sokeria) 
Hyppysellinen chiliä
Suolaa ja mustapippuria
Kuivattua oreganoa

Freesaa sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää paprikajauhe ja paahda hetken sekoitellen koko ajan. Lisää muut ainesosat ja keitä ainakin pari tuntia. Parasta seuraavana päivänä lämmitettynä. 

Kuvan pizzassa täytteinä 4 erilaista juustoa: Parmesania kastikeessa, sitten mozzarellaa, sinihomrjuustoa ja goudaa. Lisäksi päälle paistamisen jälkeen mustapippuria, hieman oliiviöljyä ja paljon rucolaa.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Metrolla syömään - Ravintola Fat Lizard


Kun tulee kavereita Oulusta käymään Helsinkiin, onhan aivan loogista viedä heidät syömään Espooseen, onhan? Koska niinhän minä tein.

No, syy tähän oli tietysti se, että juuri edellisenä päivänä oli avautunut espoolaisen Fat Lizard-panimon mukaan nimetty Ravintola Fat Lizard, joka sijaitsee helsinkiläiselle varsin kätevästi juuri Aalto-yliopiston metropysäkin vieressä Otaniemessä. Kun sijainti on näin kätevä, luulen, että muutkin helsinkiläiset voivat tehdä pienen ravintolamatkan Espooseen.

Fat Lizard tekee pääosin jenkkityyppisiä, runsaasti sitrukselle ja havulle tuoksuvia IPA- eli india pale ale-oluita ja hedelmäisiä APA eli american pale ale-oluita. Tämäntyyppiselle oluelle jenkkiruoka on oivaa seuraa ja tämän huomasi myös ravintolassa. Ruokalista oli runsas ja jenkkiruokasävytteinen.

Koska seurueessa oli lapsia, saimme myös lastenmenun, mutta koululaisten silmään se vaikutti hieman tylsältä, joen siirryimme aikuisten listaan, josta tilattiinkin skideille erilaisia pizzoja. Aikuiset valitsivat lasagnea ja brisket- eri häränrintaburgeria ajatuksella, että siitä voi sitten jakaa lapsillekin. (On muuten ärsyttävää, miten nykyään valitsen lasten kanssa ravintolassa käydessäni ruuan yleensä niin, että siitä sitten lapsetkin voivat syödä. Koska loppujen lopuks harvoin he sitä tekevät.). Fat Lizardin panimomiesten joukossa seikkailee myös hyönteiskokki Topi ja varmaan siksi ravintolassakin on yleensä saatavilla alkuruuaksi nyt niin puhuttuja sirkkoja.  Kiinnostavia listalla olivat myös jaettavat liha- kala- ja kasvisplatterit, joita täytyy kokeilla seuraavalla kerralla.





Ravintola Fat Lizard ei ole mikään perinteinen panimoravintoola, vaa muistuttaa enemmän hyvää seurusteluravintolaa ja ravintolan taustalta löytyykin samaa jengiä kuin Herttoniemen Treffipubissa.

Paikan sisustus on pelkistetty ja modeni, kahdessa salissa on hyvin avaruutta, joten esimerkiksi seuruille paikka on todella kätevä. Pöytien välissä on tarpeeksi tilaa ja tuolit ovat mukavat. Paikka on hauska myös niille, jotka eivät hae olut- tai panimoravintolafiilistä vaan tuleva hyvän ruuan perässä.


Oluissa laajasti ovat tietysti edustettuna Fat Lizard-panimon oluet, mutta myös muita mielenkiintoisia hanatuotteita löytyi mm. tuusulalaisilta Maku- ja Cool Head-panimoilta sekä mukavan hapan ale kaarinalaiselta Rådbrew-panimolta. Koska edellinen ilta oli ollut avajaisilta, niin osa oluista oli päässyt loppumaan, mutta ei se haitannut.


Henkilökunta oli avuliasta ja ystävällistä. Itse muutamankin ravintolan avajaiskokoonpanossa työskennelleenä täytyy sanoa, että on iso juttu, että kaikki sujui hyvin ja takeltelematta, vaikka ravintola oli avattu vasta edellisenä päivänä. Ravintolan avaaminen on vaikeaa ja yleensä käynnistysvaikeudet saattavat näkyä asiakkaalle asti. Nyt ei ollut niin.



Ruoka oli hyvää ja annokset olivat isoja, jota kyllä kiitän. Briskettiburgeri oli hauska, tosin käsin sitä ei pystynyt syömään, niinkuin burgeri minusta pitäisi.  Pizzat olivat myös rapsakoita pohjaltaan ja italialaistyyppisen pelkistettyjä täytteiltään.  Join Fat Lizardin ja Tankerin yhteistyönä paneman Mu Isamaa IPAn, joka ei ollut enää ihan freesi, mutta sopi hyvin burgerin mausteisen tuhtiin makumaailmaan.


Meillekin jäi kotiinviemistä pizzojen osalta(kelpasi hyvin iltapalaksi). Ja kuulemma kai kohta pääsee tilaamaan Woltinkin kautta(sunnuntaimenekki on kyllä taattu).

Hyvä paikka, suosittelen varsinkin kaveriporukoille ja perheille. Espooseen kannattaa suunnata!

torstai 4. tammikuuta 2018

Vegaaniherkkua leivän päällä - ruusukaali&suolapähkinätahna


Vaikka en tänä(kään) vuonna osallistu Vegaanihaasteeseen, niin taloutemme pienentyessä olemme skidien kanssa siirtyneet entistä enemmän syömään kasvisruokaa ja jopa vegaanista sellaista.

Usein ostan kasan vihanneksia ja juureksia, jotka lojuvat hetken jääkaapissa, kunnes ne on pakko käyttää. Pakosta yleensä syntyvät parhaimmat oivallukset, joista jaan nyt yhden.

Tämä ruusukaali&vihreäpaprika&suolapähkinätahna syntyi niin, että nämä vihannekset olivat "pakkokäyttää"-tilassa ja kaapin perältä löysin pussin suolapähkinöitä.



Ruusukaali&paprika&suolapähkinätahna

Noin 150 g ruusukaaleja putsattuna ja paloiteltuna
1 vihreä paprika paloiteltuna
1 dl suolapähkinöitä tai suolamanteleita
1 dl oliiviöljyä
Maun mukaan suolaa ja mustapippuria

Laita kaikki blenderiin tai sekoita sauvasekoittimella. Maista ja mausta haluttaessa. Oliiviöljyllä saa notkistettua tahnaa, jos haluat käyttää vaikka dippaukseen tai pastakastikkeeksi.

Tarjoile (vegaanisen) leivän kera. (Minä söin kyllä ihan tavallisen leivän kanssa).

perjantai 29. joulukuuta 2017

Mitä tapahtui vuonna 2017?


Tämä vuosi on ollut monella tavalla erilainen kuin 15 aiempaa vuotta. On sattunut hyviä asioita ja sitten niin surullisia, että edelleen sydämeen sattuu, kun ajattelee niitä.


Kuva Maarit Vaahteranoksa

Tämän vuoden alussa aloitin uuden työuran free lancer-toimittajana, radiojuontajana, luennoitsijana ja markkinoijana.

On ollut aivan fantastista vuoden ajan työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa projekteissa ja omaa aikataulua noudattaen. Olen nauttinut työn puolesta koko vuodesta todella paljon, koska sain tehdä uutta ja erilaista, mitä aikaisemmin en pystynyt.




Tulin osaksi Olutpostin tiimiä, joka on ollut aivan mahtavaa. Tässä me juhlimme Olutpostin päätoimittajan Mariaanan kanssa Pro Gaalassa viime tammikuussa. On ollut ihanaa työskennellä eri tavalla oluen parissa. Olen saanut kirjoittaa oluesta niin Viinilehteen, Glorian Ruokaan ja Viiniin kuin Shakeriinkin.


Minulle ja lapsille hyvin läheinen ihminen sairastui hyvin vakavasti alkuvuodesta, joten suru, menettämisen pelko ja ahdistus oli läsnä elämässämme pitkälle syksyyn asti. Nyt näyttää että asiat ovat paremmin, mutta voin sanoa rehellisesti, että tämä on ollut minulle ja lapsille hyvin vaikea vuosi alusta asti. Onneksi pystyimme jakamaan kaikki tunteet myös lapsuusperheeni kanssa, ettemme jääneet täysin yksin.


Skidit ovat olleet mukanani ravintoloissa entistä enemmän. Yksi hieno kokemus oli, kun esikoiseni pääsi mukaan kälyni Marin kanssa kehittämään Rosterissa erityisesti lapsille suunnattua menuta osana HopLopin kampanjaa.  Käymme lasten kanssa koko ajan ravintoloissa, nyt kun he ovat jo isoja, niin se on ihanaa! 

Olimme lasten kanssa myös mukana Skidit Safkaa-tapahtumassa. Seuraava on ensi vuonna 20.1. Kannattaa laittaa kalenteriin. 



Työhuoneeni on kotona, koska rakastan kotiani Munkkisaaressa ja skidit ovat poissa kuitenkin suurimman osan päivää.  Söin niin paljon avokadoleipiä, että aloitin niiden varioimisen, katso vaikka!


Tein tänä vuonna samaan aikaan lihareseptin sekä Atrian Jauhelihakirjaan että vegaanireseptin Ivana Helsingin Animal Rights-julkaisuun. Ironista .)


Olen Suomen Baarimestarien ja Kannattajien Kerhon hallituksen jäsen ja tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni osallistumaan drinkkikisoihin. Ja heti ulkomailla, Ranskan Normandiassa. Huippubaarimestari Noora valmensi minua yhdessä yhdistyksen puheenjohtajan Jarkon kanssa. Oli jännittävää! On niin eri asia vääntää juomia baaritiskin takana kuin yleisön edessä.


Perheen tärkeys ja yhteiset juhlat ovat vain korostuneet tänä vuonna. Tässä juhlitaan veljenpoikani synttäreitä. Pyrimme kokoontumaan aina jokaisen synttäreille, pidämme toistemme seurasta. Äitienpäivänä pohdinkin näitä enemmän.



Huhtikuussa matkasin Calcados-kisamatkalle Ranskaan. Oli niin kaunista ja jännittävää. Olin ylpeä, koska vaikka en voittanut omaa sarjaani, niin sain parhaat tekniset pisteet. Kerran baarimestari, aina baarimestari!


Minut valittiin Olutliiton puheenjohtajaksi tänä vuonna. Se on tähän asti ollut kiinnosavaa, haasteellista, palkitsevaakin.

Kuva Sami Repo

Keväällä ilmestyi ensimmäinen ruokakirjani, Ihan Ulkona. Sitä oli ihana tehdä, mutta nyt en pysty edes selailemaan sitä, koska se edustaa jo mennyttä elämää, mikä ei takaisin tule. Sama tunne tulee tästä kymmenen vuoden profiilikuva-tarinasta.

Ihan Ulkona-kirja itsessään on mahtava ja edelleen olen sitä mieltä, että resepteistä tuli juuri sellaisia, mitä halusinkin. Kirja on nyt tarjouksessa, katso täältä!


Oluthommia on ollut monenlaisia, olen ollut töissä olutfestareilla, juontamassa ja luennoimassa, tiskin takana ja tietysti toimittajana kirjoittamassa olutfestareista. Oluen ympärillä pyörii elämä, monella lailla. Tässä hymyilevät Kaleva Brewingin pojat Tampereen SOPPissa.


Tein ensimmäisen viini ja ruokajuttuni resepteineen. Hauskaa ja erilaista.


Rakas olutohjelmani Kippis tuli takaisin Radio Helsingin aalloille pienen tauon jälkeen. Kesällä tehtiin yhteistyötä sipsifirman kanssa, joka oli niin hauskaa. Keksin joka viikolle oman sipsireseptin(löytyvät kun skrollailet alaspäin valikkoa).



Juhlimme juhannusta Misun mökillä. Sillä kokoonpanolla viimeistä kertaa. 

Kesäloman vietimme lasten kanssa Unkarissa landella, oli kuumaa, ihanaa, rentouttavaa ja onnellista. Uimme, retkeilimme, pelasimme korttia, hengailimme ja olimme yhdessä. Lasten isä ei päässyt, hän oli töissä.


Loman jälkeen sain tuntea, miltä tuntuu kun luottamus petetään. Ja miten sen pettää joku, johon luotit täysin.  Sydän murtui, kun sain jälkikäteen tietää, että toinen nainen on maannut sängyssäni samaan aikaan kun itse huolehdin yhteisistä lapsista. Miten neljätoista vuotta helposti pyyhkäistiin pois kuukaudessa.

Voin kertoa, että sydämen murtuminen tuntuu pahemmalta kuin fyysinen kipu. Toinen lähti noin vain. Näin lähtemällä saa kaiken, kaikki mikä yhdessä on koettu, tuntumaan arvottomalta. Ei voi olla pahempaa nöyryytystä jäävälle. En edelleen voi uskoa, miten näin voi toiselle tehdä.

Sydänkipuilevana olen hoitanut kaikki eroon liittyvät asiat, lähteneen tavaroiden pakkaamista myöten.  Vaikeinta ikinä.



Minusta tuli käytännössä yhdessä yössä yksinhuoltaja ja olen nyt noin puolen vuoden aikana opetellut, mitä on kun olet yksin vastuussa lapsista niin taloudellisesti, ajankäytöllisesti kuin henkisestikin. Tiedän nyt, miltä tuntuu valvoa öitä ja miettiä miten selviät yksin, ilman mitään apua toiselta vanhemmalta.

Onneksi lapseni ovat jo isoja ja parasta on, kun saamme olla yhdessä. Vaikkakin välillä on ikävä pikkulapsiaikaa.



Tänä vuonna olen myös ymmärtänyt ystävien korvaamattoman arvon. Onneksi minulla on ystäviä, jotka auttavat niin käytännön asioiden kuin lohdutuksen tasollakin. Ilman perhettä ja ystäviä en olisi tästä puolesta vuodesta selvinnyt.

Hyvää terapiaa oli, että vietimme vähän erilaiset rapujuhlat Misun landella.

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Syvensimme syksyllä Elsan kanssa ystävyyttämme ja rupesimme tekemään podcasteja yhdessä Radio Helsinkiin. Tämä on ollut kovin mieleistä puuhaa ja olemme jo puhuneet vaikka mistä. Meidän tarinamme voi kuunnella ensimmäisestä jaksosta, missä puhutaan aikuisena ystävystymisestä. 



Aloitin oluenteon opiskelun uudelleen ja kirjoitan Olutpostiin Panimotyöläisen päiväkirjaa.
Olen nyt käynyt erilaisissa panimoissa ja jatkoa seuraa! Oluenteko on parasta.



Suomi 100-huumaan osallistuin kirjoittamalla itsenäisen Suomen juomatrendeistä.


Perheeseemme syntyi uusi jäsen. Tervetuloa!

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Teimme Elsan kanssa podcast-jakson mitä kaikkea Suomessa ja maailmalla tapahtui tänä vuonna.
Onhan siellä vaikka mitä alpakoista ja lonkeroista vuoden ravintoloihin.

Toivon, toivon todella että ensi vuosi on parempi kuin tämä. 

Tule 2018 ja ole minulle hyvä!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Mitä kuuntelen? - Lempipodcastini


Olen nyt tänä vuonna kilahtanut podcasteihin. Ennen pidin niitä vähän hassuna (tyyliin miksi kuuntelisin jotain peruspuhehölinää) mutta nyt olen kääntänyt takkini. Ja saahan takkiaan kääntää, jos on hyvä syy.



Ajattelin listata lempipodcastejani, ne kun ovat luureissani joka päivä. Huomasin Spotifystä, että musiikinkuunteluni on vähentynyt huomattavasti, koska nyt kuuntelen puhetta mieluummin.

Osasyy podcasteihin siirtymiseen on se, että olen huomannut oppivani kaikenlaista hyvin helposti kuuntelemalla. Esimerkiksi seuraavat tiedonjyvät ovat podcastien ansiota: Mussolini oli hygieniafriikki eikä kätellyt ihmisiä.  Jos pidät verisistä kauhuelokuvista, olet sinut sadomasokistisen puolesi kanssa. Kansa "frankit" on tarkoittanut aluksi vaan vapaita miehiä. Viimeinen Tsekkoslovakian presidentti Václav Havel on ollut panimossa töissä.

Toinen syy podcasien kuunteluun on se, että olen nyt syksyllä ollut hyvin onneton, ja huomasin että musiikki herkistää niin, että välillä tekee mieli itkeä raitiovaunussa. Siä en halua tehdä, joten on helpompaa kuunnella puhetta ja keskittyä siihen.

Tässä ovat listattuna omat suosikkipodcastini. Ne ovat suomenkielisiä, koska rakastan suomenkieltä ja pidän sen soljuvuudesta. Olen huomannut, että monet lempipodcastini ovat Ylen tuotantoa, pidän niiden asiallisuudesta.

Noin Viikon Radio on Noin Viikon Uutisten(jota rakastan) juontajan Jukka Lindstömin vetämä podcast, jossa tunnin ajan haastatellaan ihmisiä. Olen kuunnellut vain koomikkojen haastattelut, mutta ne ovat hyviä. Aivan paras on Antti Holman haastattelu, sitä voi kuunnella monta kertaa.

Pahan Ytimessä on vaikuttava podcast-sarja pahuudesta. Varsinkin Ihmismieli-jakso tuli painajaisiin. Pahuutta ymmärtää hieman enemmän sarjan kuuntelun jälkeen.

Radio Sodoma on paras kaikista podcasteista. Kymmenen minuutin jaksoja mukaradiosta Antti Holman esittäessä kaikki hahmot. Tämä on sellaista, että nauran ääneen kymmenenkin kuuntelukerran jälkeen. Holma kumoaa näin myös tavan, että podcast on kahden miehen puhumista rinnakkain tunnin ajan.

Länsimaisen sivistyksen lyhyt historia on kansantajuinen tapa ymmärtää lempiainettani historiaa paremmin. Varsinkin alun historia-jaksot ovat aivan mahtavia. Omat väikkäriohjelmaproffani esiintyvät maailmansota- ja kylmä sota-jaksoissa.

12 Diktaattoria on sukellus maailman julmimpina pidettyjen ihmisten mieliin. Tätä kuunnellessa mietityttää ihmisen pahuus ja toisaalta ne seikat jotka johtavat pahuuteen. Podcastit eivät ole kuitenkaan liian raskaita, niissä on myös paljon kuivaa huumoria.

Unelmaduunarit on podcast duuneista ja niiden tekijöistä. Podcastissa mietitään miten työ on mieleistä ja vieraina lukematon määrä unelmaduunejaan tekeviä ammattilaisia. Hyvä podcast minulle, joka vieläkin mietin mitä teen isona.

Suomen Paras Podcast on rehellisesti hauska. Siinä mennään joka kerta eri kohteeseen ja vapaasti hölistään asioista.

Juoppohullun Päiväkirjaa luin ensimmäisen kerran kun sitä levitettiin vielä pieninä palasina sähköpostilla. Sittemmin se on julkaistu kirjana, mutta parhaiten se minusa toimii näin kuunnellessa. Ennen se oli minusta hauskaa, nyt se on myös surullinen. 

Muuttoliike on podcast kaupungista. Rakastan kaupunkejä, ne ovat minun metsäni. Pocastissa puhutaan kaupungin kehittymisestä, lähiöistä ja kaikesta mitä kaupunkia koskee.

Ja sitten on tieysti oma podcastimme Elsan ja Anikon Kupla. Kuuntelen joka jakson äänityksen jälkeen, ja pidän siitä itse. Olemme käsitelleet niin ravintoloita, rakkautta, ystävyyttä, työtä kuin juhlapyhiäkin. Uusin jaksomme summaa koko vuoden, kuuntele tästä. 

Etsin myös koko ajan uusia kivoja podcasteja. Niitä saa ehdottaa! 

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulun parhaat - kaikki vinkit mitä jouluusi tarvitset


Kokoan vuosittain blogiin hyväksi havaitut jouluvinkit. Tässä on taas vähän uutta, vanhaa ja lainattua. Nyt ehtii vielä valmistautua jouluun kunnolla, onhan tässä vielä viikko aikaa...




Joulun lahjavinkiksi on erinomainen Pien-olutkaupan lahjapaketti. Kuusi erilaista pienpanimo-olutta, maisteltavaksi joulunaikaan. Kaverille, puolisolle, isälle tai porukalle.


Kirjalahjoina voin suositella juomista kiinnostuneille Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin MadSpirittiä. Tämä käy myös niille, joilla on aina superdagenefter, kirjassa on siihenkin paljon vinkkejä. Olutihmisille Mikko Salmen Olut!-kirja on hyvä uutuus ja löytyy sitä minun Niin Monta Olutta-kirjaanikin vielä.

Vanhemmalle sukupolvelle tai muuten vaan viinan historiasta kiinnostuneelle suosittelen lahjaksi Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin Viinalla terästetty sota.  Historiasta kiinnostuneelle taas Perttu Immosen Suomen Rahvaan Historia, joka on kolmen perheen mikrohistoriaa, josta muodostuu suurempi ajankuva. 

Kokkaamisesta kiinnostuneille koululaisille kannattaa hankkia Risto Räppääjä kauhan varressa, siitä on meillä monta reseptiä esikoinen tehnyt jo, ystäväperheelle arkiruoka-kirjaksi Jauhelihakirja. Kasvisruuan rakastajalle hyvä kirjalahja on Hanna Hurtan Kasvis. 

Kaunokirjallisuuden ystäville suosittelen Hanya Yanagiharan Pieni Elämä, aivan uskomaton kirja, joka on samalla kepeä ja hirvittävä.

Viime vuoden lahjavinkeistä suurin osa on myös edelleen ajankohtaisia.


Joulun naposteluun tässä pari helppoa vegaanireseptiä.  Vegaaninen thaipesto juuressipseillä ja maapähkinä&merisuolataatelit.

Valmistuvat hetkessä ja menevät hyvän oluen kanssa mitenpäin vain. 


Vegaaninen thaipesto

1 pnt basilikaa, 1 pnt korianteria, sormisuolaa, 1 dl pinjansiemeniä/auringonkukansiemeniä, 1 appelsiinin mehu, hyvää oliiviöljyä, 2-3 rkl ravintohiivahiutaleita, mustapippuria

Pyöräytä pestoksi sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää suolaa maun mukaan lisää. Osta valmiita juures- tai perunasipsejä ja dippaile menemään. Olueksi sopii vaikka mukavan rustiikki saison.

Maapähkinävoi&merisuolataatelit

1 pussi pehmeitä taateleita, karkeaa maapähkinävoita, merisuolaa

Halkaise taatelit,  laita väliin maapähkinävoita ja sirottele päälle merisuolaa. Jos haluat mukaan suklaanmakua, sekoita ennen täyttöä maapähkinävoihin raakakaakaojauhetta ja kaakaovoita(2 dl maapähkinävoi, noin 1/2 rkl raakakaakaojauhe, ja 2 rkl kaakaovoi). Juomaksi käy hyvin paahteisen tuhti imperial stout.

Samalla kun valmistautuu jouluun, voi kuunnella podcast-sarjamme Elsan ja Anikon Kuplan jouluspessun, jossa lauletaan(hyvin epävireisesti) joululauluja,selätetään joulustressi ja kerrotaan, miksi ei kannata tehdä joulusiivousta. Minä avaan unkarilaisia joulutapoja ja Elsa kertoo miten he viettävät joulua. Käymme läpi mitä tarhanopelle kannattaa ostaa lahjaksi, mikä on joululeffa ja miten jouluna käytetään alkoholia. Lisäksi löytyy joulun ihme! Podcastista löytyy vähän erilainen joulusoittolista.

Ja lopuksi iso kasa joulun ruoka- ja juomavinkkejä olkaas hyvät! 

Hannan Soppaan tein viime vuonna joulun olutsuositukset ja jouluisia seurusteluruokia 

Maukas siideriglögi perinteisen vaihtoehdoksi

Jouluinen toscakakku

Alkuruuaksi sopiva sisäfilesalaatti luumuvinegretellä

Moderni versio suomalaisesta joulusta ja olutsuositukset

Pistaasiporterkuorrutettua paahtopaistia joulupöytään

Joululeipä

Joulutryffelit

Unkarilainen joulukalkkuna

Joulun kalapöytä

Unkarilainen luumupiiras

Paras pipariresepti ja muuta jouluvinkkiä

Joulun vaahterasiirappisuklaakakku


Hyvää joulunodotusta!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Top 5 ravintolaani ja ravintolaärsytystä


Olen ollut huomattavan osan elämääni ravintolassa töissä ja edelleen koen ravintola-ihmiset eniten omiksi ihmisiksini. Jännää myös on, että kun tutustun uusiin ihmisiin, usein pidän eniten niistä joilla paljastuu olevan ravintola-menneisyyttä. Kuten Elsa. Hm. 

Kuva Antti Rastivo
Ravintolassa on paljon asioita, mitkä tuntuvat ärsyttävän ihmisiä. Olemme viime vuosina lukeneet niin imetys- kuin vesilasikohuista ja välillä nostetaan ravintolakäytöksen muitakin helmiä mediaan. Kävimme podcast-sarjassamme Elsan ja Anikon Kupla läpi mikä kaikki ärsyttää ravintolassa. Keräsin tähän podcastiin materiaalia kyselemällä niin somessa kuin livenäkin kaikilta jotka ravintolassa käyvät. Kyytiä saivat niin tuolit, koirat, lapset kuin aikuisetkin.

Koska olen aina ravintolahenkilökunnan puolella, tein gallupin myös ammattilaisten mielipiteistä, mikä heitä ärsyttää ravintola-asiakkaissa. Kuuntele podcastista, mitä mieltä ammattilaiset ovat lapsista, koirista ja ihmisten käytöksestä. Samalla opit, mitä ravintolassa ei kannata tehdä.


Koska rakastan ravintoloita, käyn niissä usein ja jätän suuren osan palkkaani niihin, haluan lopuksi listata lempiravintolani.  Käyn ravintolassa osaksi siksi, että sitten vältän arjen ruuanlaiton. Osaksi taas siksi, että rakastan hyvää kahvia, drinkkejä, palvelua, kaunista miljöötä ja sitä että kaikki tuodaan pöytään.

Kaikissa lempiravintoloissani suurin osa viehätystä onkin hyvä palvelu. Se on tärkein. Kun katson omaa listaani, huomaan että sijainti on toinen. Käyn 90%sti ravintolassa lasteni kanssa ja siksi tulee käytyä paikoissa,joka ovat lähellä kotiamme Munkkisaaressa.

Tässä siis, voilá,  top 5 ravintolaani (ei missään järjestyksessä).

Ravintola Ani, Telakkakatu

Ravintola Anissa emme käy ikinä syömässä, mutta tilaamme lasten kanssa sieltä säännölisen epäsäännöllisesi kotiin ruokaa. Paikan mezelajitelmasta riittää kolmelle iltaruuaksi ja seuraavan päivän ruuaksikin. Soitan aina ennen hakua, ja ravintolassa ollaan aina ystävällisiä ja handlataan pyytämämme muutokset. Ruoka on hyvää ja monipuolista.

Bier-Bier, Erottaja

Bissepaikka, johon menen usein pienessä ja isossakin seurassa. Paikasta löytyy aina uutta olutmaistettavaa ja henkilökunnan tietotaito on oluessa tasolla, johon ei moni pääse. Lisäksi paikassa on historian havinaa, olen käynyt siellä jo kun se oli Hesarin toimisto. 

Brewdog, Viiskulma

Nellan ja koiransa Paavon tapaamispaikka, jossa myös skidit viihtyvät(siellä on peliautomaatti). Olutta saa deseittäin ja aina löytyy uutta maistettavaa. Baari on Nellanlinnan ja Munkkisaaren puolivälissä, joten erittäin hyvä sijainti takaa myös jatkuvan vierailun. Ihana henkilökunta ja parhaat vuohenjuustopopcornit. 

Ravintola Primula, Viiskulma

Usein Brewdogista matkamme jatkuu pizzalle Primulaan. Pidän paikan rennosta meiningistä ja ruokalistan monipuolisuudesta, tosin syömme kuitenkin aina pizzat, jotka ovat suosikkimme. Ruoka tulee kohtuullisen nopeasti ja on hyvää. 

BasBas, Telakkakatu

Paikka, joka on niin lähellä että sinne voi mennä pyjamassa. Tiskiltä saa aina ruokaa ja juomaa, samalla pääsee juttelemaan henkilökunnan kanssa. Rakastan tartaria ja viinisuosituksia.

Bubling under: Ravintola Jura, Moko Market, Sori Taproom ja Brooklyn Cafe.

Ps. Katso myös Elsan top 5 ravintolaa! 

torstai 7. joulukuuta 2017

Perheestä, suhteista ja muusta tärkeästä


Eilen istuessani ison unkarilaisen perheeni kanssa päivällisellä jäin miettimään, miten kaikenlaisia ihmisuhteita sanaan perhe kiteytyy ja miten erilailla ihmiset arvottavat ja määrittävät perheen.


Minulle perhe on ollut aina tärkeä ja läheinen. Niin lapsuusperhe kuin itse perustettu perhe. Lapsuuteni oli onnellinen ja perheeni hyvin läheinen toisilleen. Tämä läheisyys näkyy vieläkin. Emme niinkään toistele rakastavamme toisiamme, koska se ei ole tarpeen vaan itsestään selvää, mutta vietämme aikaa paljon keskenämme(kaikki kesälomatkin) välillä vaihtelevinkin kokoonpanoin ja autamme toisiamme miten pystymme. Välillä tietysti kiistelemme ja arvostelemme toisiamme, mutta se kuuluu asiaan, kun olet tarpeeksi läheinen toiselle. Onnea on, että molemmat veljeni ovat valinneet kumppanin samantyyppisistä perheistä, joten kahden kälyn lisäksi olemme päässeet myös sisälle kahteen läheiseen perheeseen.  Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että kaikille perhe ei ole niin tärkeä ja kaikki perheenjäsenet eivät ole läheisiä toisilleen. Silti itse uskon, että hyvä perhe on nimenomaan voimavara, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.Ymmärrän toki, etteivät kaikki perheet ole hyviä perheitä,vaan osassa ongelmat ovat isoja. Onneksi minulla ei ole niin.

Yksi tärkeä osa perhettä minulle on sisaruussuhde. Se on monelle elämän pisin ihmissuhde ja toivottavasti minulle myös. Kahden veljen isosiskona voin sanoa, että onnellinen lapsuus on pitkälti myös sitä, että on aina ollut leikkikavereita kotona ja on voinut aina luottaa, että yhdessä hoidamme asiat, vaikka välillä on riidelty kovastikin. Kun toisen kanssa on ollut sama kaveripiiri ja toinen on taas hieman nuorempana hengaillut matkassa, meille on myös tullut toistemme kaverit hyvin tutuksi, ja sitä kautta saa omaakin kaveripiiriä laajemmaksi. Vietämme veljiemme kanssa yhteisiä juhlia myös ilman edellistä sukupolvea ja meillä on oma huumorintaju, joka sisältää lainauksia mm.  Spies Like Us-leffasta, osaamme ulkoa Star Wars-kohtauksia ja jaamme yhteisen rakkauden Van Damme-elokuviin. Tiedän, että voin aina tukeutua veljiini ja he minuun, niin isoa asiaa ei ole, ettemmekö voisi sitä yhdessä handlata. Toivon hartaasti, että omien lasteni sisaruussuhde säilyy yhtä läheisenä kuin minun veljieni kanssa.

Perheeseen kuuluu myös suhde omiin vanhempiin ja varsinkin sen kehittyminen kasvaessa. Minulla on äiti ja jo edesmennyt isä, joiden ansiosta elin hyvän lapsuuden ja nuoruuden, sain rautaisen itsetunnon ja tunteen, että voin tehdä mitä tahansa ja onnistua.  Kun kasvaa, huomaa että joidenkin lapsi-vanhemmuussuhde kehittyy kasvamisen myötä, toisten suhde jää taas sinne lapsi-aikuinentasolle. Tämän suhteen kehittyminen on minusta nimenomaan vanhemmista kiinni, koska kasvava nuori on ehdottomampi ja lähtevämpi osapuoli. Voin sanoa, että oma äitini on sekä lapsena että nyt tehnyt kaiken, että suhteemme kehittyisi. Vietän edelleen paljon aikaa äitini kanssa ja toivon saavani viettää vielä pitkään. Haluan siirtää eteenpäin omien vanhempieni mallin perheeseen, sen että lapseni oppivat miten kaikki on mahdollista, miten perhe on oman jaksamisen kannalta tärkeä, ja sen miten kotiin saa aina tulla, vaikka on tapahtunut mitä. Näin meilläkin oli (koko myrskyisän teini-iän aikanakin).  Teemme lasten kanssa paljon asioita yhdessä, juttelemme joka ilta ja nukutan heitä edelleen kädestä pitäen, koska haluan että yhteys säilyy. Uskon juttelun ja kosketuksen voimaan lasten kanssa.

Sitten on tietysti se parisuhde, joka on jokaisen perheen kulmakivi. Parisuhdehan muodostaa perheen. Itse en pitkään miettinyt edes perheen perustamista, vaan vasta kun tapasin oikean henkilön. Perheenperustamishalu ja vauvakuume tulivatkin silloin vahvana ja olin varma, että tässä on meidän perheemme. Kahden lapsen jälkeen tuli vielä yhteinen työtavoitekin. Tunsin, että olemme hitsautuneet perheenä yhteen ja pystymme kokemaan myös huonoja aikoja, koska niitäkin tulee, kun vaan tahdomme olla yhdessä ja yritämme tehdä kaiken sen hyväksi. Tähän uskoin ja uskon yhä. Omassa lähipiirissäni on paljon pitkään yhdessä pysyneitä pareja ja ihailen sitä, miten ihmiset yhdessä kohtaavat vaikeuksia, suhdekriisejä tai muita huolia ja haluavat selvitä niistä yhdessä, koska parisuhde ja perhe on heille tärkeä. Ihailen myös ihmisiä, jotka osaavat yhdistää työn sekä parisuhteen ja pitää edessään yhteiset avoitteet. Siinäkin se tahto on tärkeä. Aina ei yhdessäpysyminen onnistu, mutta jos on tahdottu ja tehty kaikki voitava, niin erokin on helpompi.  Elämäni suurin pettymys on, kun huomasin, että kaikki eivät jaksa yrittää tai tahtoa. Kaikille parisuhde ja perhe eivät ole niin tärkeitä, että niiden eteen kannattaisi tehdä töitä.

Olen viime aikoina puhunut perheestä ja suhteista monessakin yhteydessä. Podcast-sarjassa Elsan ja Anikon Kupla puhuimme parisuhteista ja eroista, asia joka koskettaa minua tällä hetkellä. Podcast kannattaa kuunnella tästä.

Minulla oli olutohjelma Kippiksessä aiheena perhe ja työ, ja tätä perhe-asiaa lähestyimme kahdeltakin kantilta. Sisaruussuhteista ja työstä oli puhumassa Jukka Karlstedt, joka pyörittää Kanavan Panimoa yhdessä veljensä Janin kanssa. Parisuhteesta ja työn yhdistämisestä puhui Pyynikin Käsityöläispanimon Jenni Pere. Olin vaikuttunut molempien puheista, Jukan sanoissa tunnistin oman mutkattoman suhteeni veljiini ja Jennin sanoista olin melkein kateellinen, koska niin minä olin oman parisuhteen ja työn yhdistämiseni kuvitellut. Tämä jakso kannattaa kuunnella, vaikka ei oluesta välittäisikään, koska perhepiirissä yrittäminen ei katso alaa. Voit kuunnella jakson tästä. 

(Kuvan minusta, Oimutsimutsi-Elsasta ja skideistä on ottanut ihana Maarit Vaahteranoksa.)